Kokemuksia

Kokeilin tarinakortteja oman 5-vuotiaan kirjoista ja kirjallisuudesta innostuneen lapseni kanssa. Tarinat olivat sopivan lyhyitä ja jäivät lapsen mieleen pitkäksi aikaa. Palasimme tarinoiden teemoihin useasti myöhemmin ja pohdimme yhdessä, mikä voisi olla tarinan tarkoitus tai opetus. Hyvin nopeasti meille muodostui suosikkikortteja, joita luimme yhä uudelleen ja uudelleen: erityisesti Jokotai-hain eri väriset mielialat ovat olleet käytössä myös lapsen puheissa: kun suututtaa, tuntuu mustalta ja kun on halipula, värinä on pinkki.
Korteissa on kaunis kuvitus. Ihanaa, että korttien eläinhahmoilla on nimet, jotta niistä tulee helposti samastuttavia - mutta samalla ne ovat riittävän etäällä lapsen omasta kokemusmaailmasta, koska kyseessä ovat kuitenkin eläimet.
Lapsiryhmän kanssa kortit toimivat mainiosti johdattelijoina esimerkiksi saman teeman tarinaan. Korteilla voi myös ratkoa esimerkiksi päiväkodin arjessa syntyviä ongelmia: mitä jos toinen juoksee nopeammin kuin minä tai joku sanoo toiselle ilkeästi? Korttien avulla pääsee loistavasti rauhoittamaan tilanteen, mutta käymään sitä kuitenkin läpi yhdessä lasten kanssa.
Meille kortit ovat jääneet aktiiviseen käyttöön arjessa. Ne ovat sopivia pieniä kirjallisia välipaloja, joita voi napsia päivän mittaan. Toisaalta niiden avulla saa aikaan myös syvällisempiä keskusteluja.
Iso kiitos testiryhmään pääsystä ja kivoista arjen työkaluista!

Korttien kuvat ovat ihastuttavat. Etenkin äkäinen siili sekä silmälasikäärme ovat riemastuttaneet. Jääkarhun raitoja ihmeteltiin, mutta lapset päättivät, että se haluaa sulautua jäiseen ympäristöönsä Kahdeksanvuotias halusi välillä leikkiä lorupussi-laulua korttien kanssa (tiedäthän sen "Kuka saa, kuka saa, lorupussiin kurkistaa..."). Tähän tarkoitukseen kortit käyvät todella erinomaisesti. Tarinat ovat sopivan napakoita. Yksivuotias olisi myös innokkaasti ottanut osaa lukemiseen, mutta kortteja täytyi varjella, jotta onnellinen satujen kuuntelija ei olisi taittanut niitä. Kotelo on varmasti erinomainen keino pitää kortit tallessa. 8-vuotiaani on onneksi tarkka tavaroistaan, joten kortit laitettiin aina kauniisti muovikääreeseen lukemisen jälkeen. Lempisaduksi valikoitui ehdottomasti Hurja Hai, sillä se muistuttaa eniten Kivirähkin tarinoita. Kivaa näissä ovat myös opetukset, joita voi lasten kanssa miettiä yhdessä sadun luvun jälkeen. Muutamasta kohdasta puuttuu repliikkiviiva (Karhu ja kärpässieni -sadussa Saara-karhun repliikki). Tarinoissa esiintyvät eläimet saivat usein lasten kielenkannat irtoamaan: milloin niissä nähdään joku tuttu ihminen, milloin eläimen toiminta saa lapsen muistamaan jonkin asian, joka on tapahtunut koulussa tai kaverin kanssa. Kiitos, nämä ovat kyllä mukavaa ajanvietettä! Ja ihanaa, että niihin tulee täydennystäkin

RIINA REKILÄ

Kortit ovat mahtavat!
Tekstit ovat sopivan mittaisia, niissä on ihanasti vähän opettavaisella twistillä, mutta ei liian opettavaisella tavalla pureskeltu teemaa.
Suosikkini: Karhu ja kärpässieni, laiska muurahainen, avulias jääkarhu ja erilainen kerttu, sekä Kimmo kimalainen. Mutta kaikki ovat kyllä hyviä ja parasta niissä on tuo "teema". Siitä saa hyviä keskusteluita aikaiseksi lasten kanssa Ajattelin käyttää kortteja myös lapsiryhmien kanssa (tällöin kortit voisivat olla vielä suurempia ja laminoituja). Jos lapsiryhmien ja vanhempi-lapsi ryhmien kanssa käyttää, niin voi tietysti itsekin laittaa ne muovitaskuihin. Pienten lasten kanssa kuvat hyviä, koska ihanan värikkäitä ja tällöin voisi keskustella vain teemasta jos lapsi ei jaksa keskittyä koko tekstiin. Minä sitten innostuin myös ideasta käyttää osana satujoogaa, kun sitä olen ohjannnut usean vuoden. Voisin soveltaa eläimiä osittain jooga-asanoihin ja jos jatko-kehittäisi, niin soveltuisi myös satujoogaan. Itse olen aloittanut tästä keskustelut yhden graafikon kanssa, että kehittäisimme ko aiheeseen kortit.... Minun 8 -vuotias jaksoi hyvin keskittyä näihin teemoihin ja aivan hyvin soveltuu mielestäni vielä 8 vuotiaillekin

HEIDI PUURTINEN / Modernimamma